Tammikuussa:

IMG_9254-2

Katsoin kaksi elokuvaa, toinen kertoi valkoisesta porosta ja toinen Syyrian sodasta.

Luin kaksi kirjaa.

Sain pukea sateenkaarihaalarit kahdesti päälleni, fuksitkin saivat omansa vihdoin.

Mulla oli vapaita viikonloppuja.

Laskettiin pulkalla, lasketeltiin Messilässä, pelattiin lätkää ja juotiin kaakaota.

Ääniviestit auttoivat jäsentämään, kun informaatio oli ristiriitaista.

Huomasin, etteivät kiltahommat tekemällä lopu.

Annoin mun innostua sanasta vaikuttajaviestintä, vaikken edes tiedä mitä se tarkoittaa.

Käytin sanaa velho ja keisari monta kertaa ja tein ensimmäinen photariteokseni.

Sain uuden maailman hienoimman repun.

Rakastin Prodeko-vuottani sen ensimmäisestä päivästä alkaen.

P3150175 2-2

Katsoin melkein kaksi tuotantokautta Skamia.

Ostin lentoliput San Fransiscon ja kun joku kysyy kesästä, kerron Kaliforniasta, roadtripistä ja hevosista.

Mulle tehtiin ramennuudelikeittoa ja toistenkin Oma Vuosi™ sai ne onnelliseksi.

Pelasin monta kertaa säbää.

Söin monta kertaa viikossa Kipsarissa.

Ajeltiin viikonloppuiltoja pitkin lähimaakuntia.

Tuhlasin iltoja ihmisiin ja tehoilin joitain aamuja onnistuneesti.

En muuttanut Otaniemeen enkä käynyt juuri koulua.

Satoi paljon lunta.

Oli ja on kaikki jo tässä.

 

(Ja helmikuun ensimmäisenä päivänä sitsasin yhdessä äidin ja iskän kanssa.)

 

 

Kuusamon kutsu

P3140744-2P3140785-2P3140794-2

P3140662-2

P3140676-2

Kuusamon mökille on niin hyvä rauhoittaa vuoden viimeiset päivät. Tällä kertaa ympärillä ei ollut perhe vaan ystävistä parhaimmat, ja välipäivien kurjin seuraamus lienee se, että nyt muistan liian hyvin minkä määrän naurua, iloa ja rakkautta jätän arkisin kokematta näiden ollessa kaukana. Mua ei suostuttu haastamaan pöytälätkässä ja onnistuttiin ajamaan yhdeksän tunnin matka 14,5:ssa, mutta kuunneltiin norjankielisiä musaa ja suomiklassikoita,

cof

IMG_8454-2

Kuusamo antaa täydellisen hiljaisuuden ja pimeät yöt, lunta ei paljoa etelää enempää mutta rauha tekee siitäkin enemmän. Rukan tuttuakin tutummat rinteet antoi taas ajatusten kaartaa ja noin kahdeksantoista vuoden päästäkin kantit puree Keloon ja onnistuneet hyppimiset saa hymyilemään. Laskiessa ehtii kääriä kasaan kuluneen vuoden ja ilahtua uudesta. Riipisen muikut maistuu joka kerta yhtä hyvältä mutta hästägläppä ei vaihtuu aika ajoin.

WhatsApp Image 2019-01-10 at 22.59.30

Hører du fjellet kaller høyt over daler? 2019, kaikki on hyvin ja toivottavasti huomenna sielläkin.

Singahtanut joulukuu


Joulukuu on tuonut lunta. Montaa tenttiä vuosi 2018 ei antanut, mutta intensiivisen ar, ma, sar, arima, sarima -oppimispäivän (ja monen soitetun Skipidin) jälkeen ennustaminen ja aikasarja-analyysi tipahti opintosuorituksiin vahvalla ykkösellä. Työt loppui ja entistä tiukempi opettelu kiltiksen vetovoiman alla työskentelykuriin alkoi.  Ratsastustunneilla ollaan tanssittu katrillia ja laukattu täyttää laukkaa ilman satulaa.

Vuosi 2019 kolkuttelee, olen miettinyt, mitä kesällä ja vuodella tekisi. Ihmisiä tulee Suomeen ja lähtee täältä pois, viikonloput on kuluneet sateella Turun moottoritiellä ajellessa, Järvi-Suomessa mökeillen Tepsistä satoja ja satoja kertoja laulaen ja eilen herättiin Nuuksiosta puolijoukkueteltasta, teltan ulkopuolella maaginen luminen metsä ja nuotio jo liekillä. Joka viikonloppua monta tärkeää jakamassa.

Keskimäärin kuulunut hyvää vaikka joulukuu on tänäkin vuonna singahtanut ylitse ihan yks kaks.

Kohti joulua ja Slush 2018

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Joulukuu ei oo mun lempparikuu, vaikka jouluna maa on niin kaunis ja kuljetaan maailman kautta. Uusia ja vanhoja perinteitä, kuten ilahduttava askartelusavotta, mätileipien tuonti uusille yleisöille ja ratsastustuntien katrillit. Toissa viikolla kävin Tampereella, tuntui kuin reissaisi kauemmaskin vaikka sama pimeys Pirkanmaallakin. Viikonloput on olleet hyviä tunteja, ulkojäitä ja sushia – arki bilistappioita, syksyn ainokainen teatteritunti ja tänään vuoden toinen ja viimeinen tentti, autoregressiivisiä malleja, liukuvia keskiarvoja ja osittaisautokorrelaatiofunktioita. Matikasta ja opiskelusta siis välissä myös hyviä kokemuksia, sopii kiitos kyllä.

Slush on joka vuosi ja opiskelukuplassa sen tapahtuminen ei mene ohi, kaverit on team ja group leadeja, opitaan ja inspiroidutaan. Mäkin tein toisen vuoden perusvapaaehtoisena, kaksi puolen päivät vuoroa ennen tapahtumaa ja siitä palkaksi liput Messariin ja iltatapahtumiin, jos vähän tietää niin pöhinästä saa fiilikset ja innostumiset käteen ja pääsee tekemään rentoja juttuja (kuten printtaamaan badgeja Kampin yläkerrassa) ja juttelemaan uusille ihmisille. Slush ei ollut mun syksyn must mutta sellainen, et tiedostin että sanon kyllä jos tulee oikean ihmisen kanssa puheeksi. Tuli, ja tykkäsin jälleen.

slush20185slush20181slush20183

Joulukuun melankolioista ja tunnemelskoista on ideana orientoitua ens vuoden upeuksiin ja viestintävisioihin, tuntuu että 2019 voi antaa paljon ja haluan saada siitä irti vaikka kaiken. Pysyvin ilo on tosta porukasta jonka kanssa se tullaan kokemaan, alkumaistiaiset on lupaavia. Ja yks kiva juttu myös, Spotifyn 2018 top 100 -listat ilmestyi, ne on mun mielestä parasta data-analyysia so far.

Kuuraa ja nousevia kuvaajia

Hurjaa, että kahden viikon päästä koulupäivät on tältä vuodelta ohi. Tai sellaiset viralliset koulupäivät, kiltiksellä varmaan tulee höpötettyä niin kauan kun tyypit pysyy Espoossa eikä karkaa joulunviettoon, ja eipä syksyn koulupäivistä sitä koulunkäyntiä ole sisältänyt kuin ehkä puolet. Mieli alkaa vähän jo kokoamaan yhteen vuotta ja orientoitumaan uuteen, muutamaa marraskuun synkän alun vaalijännitysviikkoa lukuun ottamatta lähes jokaisen vuoden viikon on saanut päättää toteamukseen, että onpas taas ollut kivaa, missään muualla en mieluummin olisi.

Viimeiset puolitoista viikkoa on olleet hetkittäisiä oppimisen hetkiä p-arvojen ja aikasarjatrendien parissa, kaksi elämäni ensimmäistä bilisvoittoa (vielä tuurilla, mut vuoden päästä jo taidolla) ja fiilistelyä, miten kivoja mun ens vuoden hommat saattaa olla. Yhdeksänvuotias minä havahtui hereille ja innostuu käyttöliittymien taakse jäävistä piiloista ja tiedostojen hallinnasta ihan samalla tavalla kuin keppihevostallin nettisivuja väsätessä. Ensi vuoden lopussa mun osaamiskäyrät on nousseet ihan vähintäänkin hokkareilla luistelussa, pallojen pussittamisessa ja Creative Cloudin ohjelmissa, lupaan. Luistimet on teroitettu, ilmassa pakkasta, maassa kuuraa ja pyörässä nastarenkaat.

Kotikotoa löytyi turpaterapiaa vaikka mihin terapiaa edes onnellisessa elämässä tarvitsee. Bussin ikkunasta tuijottaessa ja Otaniemen tähtitaivaan alla sisältä kuuluvien abisitsien välkettä kuunnellessa onni ryntää maisemaan ja jää siihen. Tämän vuodenajan tapahtumia on meidän fuksien Sikajuhlat, PoRan Kinkerit ja Slush, yksi edessä, kaksi takana ja niin kivaa kaikkialla.

Ps. Taannoin hypetetty Alppi-reissuhan peruuntui, mutta nyt kalenterissa on jotain vielä parempaa, kun Skotlanti kutsuu maaliskuussa. Reilipassin osto todo-listalle.

Teekkariunelman täyttymysvuosi

Edes joka toinen vuosi ei osu kohdalle huippujännittäviä tilaisuuksia, mutta juuri niihin 12.11.2018 kuului. Killan vaalikokouksen toinen osa alkoi neljältä iltapäivällä ja kesti tuttuun tapaan puolille öin, mutta mun paniikin ja pakotetun tyyneyden välinen taistelu sai rauhan ensimmäisten joukossa sillä Mediakeisarin vaali oli heti alussa. Äänestys meni toiselle kierrokselle, mutta lopulta screenillä loisti mun nimi ja perässä luku 50,8%. Mä saan mitä kaikkein, kaikkein eniten viimeisen kuukauden ajan oon halunnut. Vuosi 2019 on the kiltavuosi. Mun ei tartte itkeä pettymystä eikä raapia kasaan kakkossuunnitelmia. Loput reilut kuusi tuntia kokousta meni äkkiä.

teekkariunelman täyttymysvuosi6

Vaalikokousbingon sanat organisaatiouudistuksesta sieniretkeen, diversiteettiin ja hyvinvointiin on ens vuonna mun kaikki, ja kliseeimagosta huolimatta sanon kirkkain silmin, miten tämä yhteisö on antanut niin paljon ja haluan enemmän kuin mitään muuta antaa takaisin. Give back. Kaamos on tiputellut melankoliaa suuresta onnesta huolimatta, mutta pitkin viikkoa oon myös pakahtunut vaikka missä hetkissä kiittämään, että tässä kävi just näin. Mulla on kaks isoa unelmaa, se maatila, perhe ja nelijalkaislauma, jonain päivänä, ja sitä ennen nämä täysillä koetut teekkarivuodet ja Otaniemen taika. Hallitusvuosi kolahtaa tismalleen jälkimmäiseen (aikajärjestyksessä ensimmäiseen) ja unelmien toteutuminen on jo itseisarvoisesti siistiä.

Viikko tarjoili muutenkin sitä parasta Otaniemeä. Keskiviikkona istuttiin kiltiksellä taistelemassa Simulink-tehtäviä kasaan, kun kylän Telegram-ryhmään tuli ilmoitus että Otakaarella pääsee laskeutumaan köyden varassa katolta. Lähdettiin ja oli hurjaa ja hauskaa. Palattiin kiltikselle, maisteltiin yhdessä mutakakkua tarjoiluideana abisitsejä varten ja saatiin kooditkin eroon erroreista. Torstaina PoRan 50-juhlavuosi jatkui ja oltiin isolla porukalla pomppimassa tramboliinipuistossa (opin taka- ja etuperinvoltin!) ja tutustumassa curlingiin. Perjantaina rakas sisarkilta Athene täytti 19 vuotta ja ilta meni hauskuuttaan nopeasti. Lauantaina marraskuu ja aurinko löysivät pitkästä aikaa toisensa ja Otaniemen tiilien taakse kätkeytyi maan ylioppilaskunnan liittokokous, Slushin vapaaehtoispäivät ja bio-opiskelijoiden kokoontuminen, ja Dipolin lounaalta kävellessä olin taas yhden kerran lisää vakuuttunut, etten ole saanut vielä lähellekään tarpeeksi tästä kuplasta.

Kiltavuosi 2019, mä en malta odottaa sua.