Kohti joulua ja Slush 2018

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Joulukuu ei oo mun lempparikuu, vaikka jouluna maa on niin kaunis ja kuljetaan maailman kautta. Uusia ja vanhoja perinteitä, kuten ilahduttava askartelusavotta, mätileipien tuonti uusille yleisöille ja ratsastustuntien katrillit. Toissa viikolla kävin Tampereella, tuntui kuin reissaisi kauemmaskin vaikka sama pimeys Pirkanmaallakin. Viikonloput on olleet hyviä tunteja, ulkojäitä ja sushia – arki bilistappioita, syksyn ainokainen teatteritunti ja tänään vuoden toinen ja viimeinen tentti, autoregressiivisiä malleja, liukuvia keskiarvoja ja osittaisautokorrelaatiofunktioita. Matikasta ja opiskelusta siis välissä myös hyviä kokemuksia, sopii kiitos kyllä.

Slush on joka vuosi ja opiskelukuplassa sen tapahtuminen ei mene ohi, kaverit on team ja group leadeja, opitaan ja inspiroidutaan. Mäkin tein toisen vuoden perusvapaaehtoisena, kaksi puolen päivät vuoroa ennen tapahtumaa ja siitä palkaksi liput Messariin ja iltatapahtumiin, jos vähän tietää niin pöhinästä saa fiilikset ja innostumiset käteen ja pääsee tekemään rentoja juttuja (kuten printtaamaan badgeja Kampin yläkerrassa) ja juttelemaan uusille ihmisille. Slush ei ollut mun syksyn must mutta sellainen, et tiedostin että sanon kyllä jos tulee oikean ihmisen kanssa puheeksi. Tuli, ja tykkäsin jälleen.

slush20185slush20181slush20183

Joulukuun melankolioista ja tunnemelskoista on ideana orientoitua ens vuoden upeuksiin ja viestintävisioihin, tuntuu että 2019 voi antaa paljon ja haluan saada siitä irti vaikka kaiken. Pysyvin ilo on tosta porukasta jonka kanssa se tullaan kokemaan, alkumaistiaiset on lupaavia. Ja yks kiva juttu myös, Spotifyn 2018 top 100 -listat ilmestyi, ne on mun mielestä parasta data-analyysia so far.

Flow’ssa

Festarikesä ei ole koskaan ollut sana kuvaamaan mun elämän valoista vuodenaikaa, joten Flow 2018 sai kunnian olla ihka ensimmäinen oikea festivaalikokemukseni. Jo muutaman vuoden ajan elokuun toisen viikonlopun päättävä Suvilahteen paikallistuva someaalto on kutitellut sitä osaa aivoissa, joka synnyttää kuviteltuja tarpeita ostaa ja saada. Puoliksi tiedostamatta olen yrittänyt välttää antamasta periksi identiteetin vuoksi kuluttamiselle, mutta kun hyvät tyypit pyytää mukaan, haluamista harjoittava aivojen palanen ryntäsi samalta seisomalta heittämään eurojaan lauantailippuun.

flowfestival10flowfestival5flowfestival8flowfestival7

Flow oli juuri niin cool kuin sen somepreesensiltä sopi odottaakin. Hyvää ruokaa, musiikkia, toimivat järjestelyt ja maapalloakin oli mietitty mukavan kokonaisvaltaisesti. Olen iloinen, että viimeinkin sain vietyä itseni paikan päälle. Vaikka ilman vertailupohjaa onkin uskaliasta väittää, niin arvaan silti, että Suomen festarikentästä Flow on aika varmasti eniten mun juttu. Yhden päivän lippu lienee myös mukavuudenhalun huomioon ottaen paras mahdollinen hinta-fiilis-suhde laittaa yksiin festareihin.

        flowfestival4  flowfestival3flowfestival9flowfestival1flowfestival11flowfestival2flowfestival12flowfestival13

En mitenkään usko tämän vuoden jäävän mun viimeiseksi Flow’ksi, mietin polkiessani hipsteripäivän päätteeksi Alepa-pyörällä kahdeksan kilometriä kotiin puoli neljältä yöllä. Flow tiivistää aika hyvin, miksi kaikesta peltohaaveilusta huolimatta Helsinki ja kaupunkiarki on myös niin hirveän kivaa aikaa.

Ps. Tajusiko joku ne screeneillä pyörineet Aallon animaatiovideot? Miten liittyivät yhtään millään tavalla yliopistomarkkinointiin?

Osa kuvista (c) Niko tai Atte