Takaisin teekkariunelman luo

Muutama viikko sitten kaivettiin äidin kanssa pitkästä aikaa 90-luvun alun valokuva-albumit esiin. Kuvia oli hiihtoreissuilta, purjehduskesiltä ja välissä paljon teekkarihuumoria. Mulle tuli välittömästi sama fiilis kuin vuosia aiemmin noita muistoja katsellessa: olispa mullakin noin hauskaa, sitten kun mä olen opiskelija. Mutta tällä kertaa tajusin suorana jatkona ajatukselle että hei, mullahan todella on. Mulla on sama koulu, ja ihan samanlaisia Alppi-reissuja, etkoja ja Teekkaripurjehtijoiden reissuja tallentuu mun kovalevyille, jopa muoti ja silmälasityylikin ovat samoja nyt ja silloin. Aika hieno fiilis huomata elävänsä sitä unelmaa, josta lapsuuden vuodet hartaasti vain haaveili. 

teekkarikulttuuria2teekkarikulttuuria3

Kauan odotettu syksy alkoi mun mielessä elokuun viimeisenä, kun perjantaina töiden jälkeen päähän sai heittää tupsulakin ja nähtiin ensimmäistä kertaa killan uudet ihanat fuksit. Uusiin tyyppeihin tutustuminen on yleensä hauskaa, mutta erityisen paljon sitä odottaa näiden ihmisten ollessa luultavasti niitä, joiden kanssa viettää seuraavat vuodet tiiviisti aikaa ja kokee yhdessä opiskeluelämämuistot. Vaikka mulla alkaa jo(!) kolmas vuosi yliopistolla, meidän fukseissa on edelleen paljon samanikäistä porukkaa ja kun akateeminen ikä korreloi vain jatkuvasti kasvavan kiltatoiminnasta innostumisen kanssa, ei kahden vuoden väli vuosikursseissa tunnu vielä yhtään isolta.

teekkarikulttuuria4teekkarikulttuuria5

Tämä viikko oli orientaatioviikko, eli oikea koulu ei vielä alkanut mutta Otaniemi heräsi kesän jäljiltä kertarytinällä eloon. Jokainen kilta (teekkaripiirien termi ainejärjestölle) järjestää fukseilleen ja muille jäsenilleen ohjelmaa koko viikon ajan. Viikon ykköstapahtumat olivat subjektiivisesti arvioituna maanantainen oman killan Prodekon Paikka X ja tämän vuoden spesiaali, Isku Alkoon perjantaina.

Paikka X on tapahtuma, jossa kaikki vuosikurssit lähtevät pk-seudun ulkopuolelle viettämään iltaa, hengaamaan kaverien kanssa kesän jälkeen ja fuksit ryhmäytymään ja oppimaan lisää alkavasta opiskeluelämästä. Alkon isku puolestaan oli Polyteknikkojen raittiusseuran eli tuttavallisemmin PoRan järjestämä tempaus Otaniemen vasta avatun Alkon tervetulleeksi toivottamiseksi. Tapahtuma sai runsaasti myös mediahuomiota, ja aurinkoisen sään ja yhteisöllisen tunnelmansa ansiosta perjantai pääsi kokonaisuutena mun teekkarihetkien top-listalle. Alkoa ei saatu ostettua tyhjäksi, mutta tunnelma uuden Väre-rakennuksen pihalla ja sisällä oli lämmin ja kohottava, myymälään oli kymmenien metrien jono koko kahdeksan tunnin tempauksen ajan ja ilta päättyi Otaniemi-yhteisön yhteiseen Ikuisen teekkarin lauluun.

teekkarikulttuuria1teekkarikulttuuria6

Tällä hetkellä, kun vuosien ylätavoite on ottaa kaikki irti opiskelijaelämästä ja teekkariunelmasta, kesän tuloa enemmän odottaa syksyn alkua. Otaniemen punatiileen yhdistyy mun päässä ihana nuoruus ja vapaus jaettuna yhteisössä, joka on täynnä inspiroivia ihmisiä ja uskomattomia ideoita. Kaikkeen hauskaan sisältyy vielä ajatus kutkuttavasta tulevaisuudesta, joka odottaa sitä hetkeä, kun teekkariunelmasta on saatu kaikki irti ja haluaa joskus siirtyä seuraavien juttujen pariin. Mun Aalto-vuodet ei tosin ole vielä lähelläkään sitä pistettä, ja olen enemmän kuin valmis tähän kolmanteen Otaniemi-syksyyn, jolta odotan valtavasti hyviä juttuja lisää.