Peltokuntasunnuntai kuvina

Välillä sunnuntait tuntuu ihan liian lyhyiltä, mutta tänään ei ollut niin. Yhtenä selittävänä tekijänä saattoi olla kellojen siirtelystä saatu ylimääräinen tunti vuorokaudessa, mutta se ei poista lokakuun viimeisen sunnuntain aurinkoa ja rauhaa. Ajoin Otaniemestä kotikotiin peltokuntaan myöhään lauantai-illalla, ja heräsin kahden koiran välistä kahdeksalta seuraavana aamuna.

P3130598-2

Aamulla vaihdettiin kuulumisia perheen kanssa ja nautin viikolla ilmestyineistä Kodin kuvalehdestä ja Talouselämästä, jälkimmäiseen tarttuessani hymyilen joka kerta salaa, sillä aika tosi monta vuotta lehti jäi lukematta kiinnostuksen puutteesta, mutta viime aikoina olen oppinut olemaan kiinnostunut senkin teksteistä. On hauska huomata, miten kiinnostumista ja sitä kautta ymmärrystä pystyy suunnata, ehkä hitaasti mutta kuitenkin.

Kirjoitin päivän aikana muutaman tekstin ja juttelin puhelimessa monen kaverin kanssa, tuntuu kuin ulkoilisi aurinkokelissä ystävän kanssa vaikka kilometreissä fyysistä etäisyyttä olisi paljonkin. Vietin myös monta tuntia tallilla, usein käyn vain ratsastamassa mutta nyt pääsin tekemään karsinoita ja viemään koko ponikaartia pihalle, ja tietysti käytiin Allyn kanssa myös kopisuttamassa routaisia hiekkateitä ja otettiin parit laukkapätkätkin. Tallihommat on toimiva esimerkki asiasta, mikä on kiireessä ja kaiken arjen kuormituksen päälle rankkaa ja tuntuu pakolta, mutta kiireettömästi vapaapäivänä superrentouttavaa.

Lounaalla kotona oli vain osa porukasta, ja poikkeuksellista oli, että mäkin söin kaali-lammashöystöä, eli käytin yhden vuoden viidestä lihapäivästä. Mulla on ehdottomuuden välttämiseksi tehty sääntö viidestä sallitusta poikkeamasta vegaanipainotteiseen kasvisruokailuun, ja tällä kertaa karitsa oli kuuden kilometrin päästä tunnetuista oloista (ping Illilän tila), joten lihan eettiset ja ekologiset murheet olivat mahdollisimman pienet. Silti ne ovat olemassa, ja sen tähden lihakertakiintiö on vain se viisi vuoteen. Monet pystyvät nolliinkin, hyvä myös niin.

P3130762-2

P3130747-2

P3130774-2

Aurinko laski talviajan takia aikaisin, käytiin koirien kanssa lähipelloilla haistelemassa lähestyvää marraskuuta. Ennen iltaa lähdin takaisin kaupunkiin ja illan ja ”tentti”viikon päätti tuttuun tapaan sunnuntaisäbä.

Kesäloman viimeinen viikko

Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on ollut kesälomaa opiskelun sijaan, tai oikeastaan sen lisäksi, myös töistä. Neljä viikkoa ilman sen pidempää todo-listaa ovat olleet juuri niin hyviä kuin kuvittelinkin, eikä töiden pariin paluu ensi viikolla kuulosta sekään pahalta. Reissut olivat heti heinäkuun alussa, ja viimeiset viikot on ehtinyt ihmetellä helteitä kotikotona ja lyhyemmillä piipahduksilla mummolassa ja muutamalla mökkiviikonlopulla.

P3060818-3P3060813-3

Reissukohteet toistuivat viime kesästä kohtuullisen samoina, eli purjehdittiin Hangon aurinkoon kisaamaan Regattaan ja sen jälkeen Pohjois-Lappiin ja Norjaan pyörien ja teltan kanssa. Viime vuoden kokemuksella nuo paikat olivat täydet 100% reissun arvoisia, että kohteiden toistaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta tälle kesälle. Oli parasta olla kaksi viikkoa käytännössä vain ulkona, mutta niin on kivaa myös palata kotiin, kaupunkiin ja avata läppäri.

Lomakiireettömyydestä on kiittäminen myös vihdoin ilmoille polkaistua blogin alkua, tässä sitä ollaan. Päivisin on voinut suosiolla pakoilla hellettä kotikodin pohjoisimmassa nurkassa ikkunat auki ja olla koneella edistäen omia ikuisuusprojektejaan. Arkena ruutukiintiö tulee töissä ja koulussa niin huolellisesti täyteen, että motivaatio tarttua omiin läppärijuttuihin on aika pieni.

P3060825-3P3060841-3P3060849-3P3060798-3

Iltaisin olen nauttinut heppakesästä ja naapurin poneista, kävellyt ilta-auringossa lähiteitä ja lähtenyt lähes päivittäin uimaan täällä kesää viettävien kaverien kanssa, ihan niin kuin kaikki kesät ennenkin. Kesäloma on hyvä keksintö.