(Lento)matkustaminen ja päästöjen pulmat

Lakkikausi päättyi Lakinlaskijaisiin Dipolissa maanantaina, seuraavan kerran tupsua saa pitää vapaasti päässä mahdollisena ensi kevään wappuna.  Torstaina lähdettiin muutamaksi päiväksi pohjoiseen laittamaan mökkiä talvikuntoon, ja reissusta johtuen arkiviikko oli vain kolmipäiväinen. Tällaiset pienet tauot kaupunkiarjesta tekevät superhyvää ja saavat arvostamaan mahdollisuutta tehdä koulu- ja työjuttuja etänä ilman jokapäiväistä tietyssä paikassa läsnäoloa. Kuusamon hiljaisuudessa on ollut myös aikaa pohtia ikilemppariani eli miten matkustaa mahdollisimman fiksusti ja pienin ympäristövaikutuksin.

Postauksen kuvat otettu tammikuussa matkalla Alpeille. Lentämisen päästöt ohittamattomana tosiasiana mielessäni jätin lentoliput varaamatta ja kuljin laivalla Tukholmaan ja sieltä Köpiksen ja Münchenin kautta junalla Itävaltaan. Tammikuun Alppi-viikko pitää edelleen hallussaan vuoden parhaan viikon sijaa, joten ensi talven reissun hype on suurta jo nyt. Suunnittelun lomassa olen googlaillut taas kerran eri kulkuvälineiden hiilidioksidiekvivalentteja ja litrakulutusta henkilökilometriä kohden. Lentämisestä pidättäytyminen on ollut helppo ja selkeä ratkaisu vähentää omaa hiilijalanjälkeä, mutta maailma ei (tietenkään) toimi ihan niin yksinkertaisesti, että pysymällä maanpinnalla voisi ympäristöongelmat unohtaa.

Koko yhteiskunta perustuu siihen, että ihmiset haluavat tehdä erilaisia juttuja ja käyttää aikaansa asioihin, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Tarve tehdä asioita aiheuttaa tarpeen liikkua paikasta toiseen, vaihtaa tavaroita ja palveluita, oppia uutta ja opiskella, käydä töissä ja muodostaa järjestelmiä, jotka tukevat yhteistoimintaa ja toisaalta antavat mahdollisuuden yksilöille toteuttaa omia tärkeäksi katsomiaan tehtäviä. Onnistunut yhteiskunta mahdollistaa mm. talouden toiminnan, monipuolisia asioita tekevät yksilöt ja yhteisöt sekä tavaroiden, eläinten ja ihmisten liikkumisen paikasta toiseen.

Yhteiskunnassamme on perusteltu tarve liikkua myös pitkiä matkoja. Keinoja on monia laivaliikenteestä raiteisiin ja lentämiseen – matkustaminen on kokonaisuus, ja niin ovat siihen liitetyt haasteetkin. Jos verrataan kulkuvälineitä samalla määrällä matkakilometrejä, lentokone ei juuri häviä autolle, laivalla matkustaminen saattaa olla jopa eniten päästöjä aiheuttava tapa kulkea (eräs lähde). Vertailuja on internet täynnä, ja tulokset ovat moninaisia ja ristiriitaisiakin. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa omaan silmääni siltä, että talven laskettelureissulle lähdetään tutuksi käyneen reilipassin voimin, mutta alkumatkan Turku-Tukholma-laivapäivän sijaan lento Helsingistä Tukholmaan potkurikoneella voisi olla päästöllisesti jopa parempi (ja oleellisesti nopeampi) vaihtoehto. On myös syytä kiinnittää huomiota valittujen junien tyyppiin ja mukaan otettavan tavaran määrään, sillä paino korreloi suoraan lennon päästöjen kanssa.

(Lento)matkustaminen ja päästöjen pulmat1

Lentämisen huono maine liikkumismuotona syntyy erityisesti lentokoneen mahdollistamista pitkistä matkoista. Kauas matkustaminen tuottaa kuormaa ympäristölle, kulki hitaasti laivalla tai nopeasti lentäen. Sähköjunat ja täyteen lastatut bussit voittavat vertailut päästöissä, mutta häviävät usein hinnassa ja nopeudessa. Lentämisen etuina ovat hinnan ja nopeuden lisäksi sen kätevyys ja suhteellisen pieni määrä pakollista infrastruktuuria (kiitoradat ovat pieniä investointeja verrattuna esim. rautateiden rakennuksen). Lentäminen tekee maailmasta pienemmän ja mahdollistaa ulkomaankaupan, globaalin yhteydenpidon ja on ylipäätään (ainakin melkein) edellytys mm. liiketoiminnalle, urheilu- ja vapaa-ajan toiminnalle ja ihmisten aidolle tarpeelle matkustaa toisille mantereille esimerkiksi läheisten ihmistensä luokse. Lentämisen säilyttäminen liikkumismuotona näyttää hyvin perustellulta.

Toisaalta, hyvin perusteltua on myös elinkelpoisen maapallon säilyttäminen. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ihmiskunta kärsii enemmän ilmastonmuutoksen etenemisestä johtuvista worst case skenaarioista kuin lentämisen mahdollistamista tällä hetkellä nautittavista eduista. Myös lentotoimialan tulevaisuudessa on nähtävissä suuria kysymysmerkkejä ja jopa uhkia hiilibudjetin täyttymisestä poliittisiin konflikteihin ja tuhkapilviin. Ja vaikka lentämistä saastuttavampiakin liikkumistapoja löytyy, eivät hiilidioksipäästöt itsessään pienene siitä, että isompiakin on olemassa. Mä aion jatkossakin pyrkiä tekemään mahdollisimman monesta elämäni vuodesta lennottoman, mutta kun ohittamaton reissu on tiedossa, on sen kulkuvälineet pohdittava tapauskohtaisesti. Se pitää kyllä sanoa, että kahden ja puolen vuoden lennottoman ajan kokemuksella pintamatkustuksen valinnan ei tarvitse tarkoittaa reissujen loppumista – mun 2,5 vuoteen mahtuu Suomen lisäksi 12 vierailtua maata viiden eri reissun aikana, pisimmällä ollut kohde oli fyysikkojen mekka CERN Genevessä.

Yhä useampi matkustaja tiedostaa ympäristövaikutukset ja yrittää vähentää lentäen tehtyjen matkojen määrää (joka usein tarkoittaa myös matkustuskilometrien vähentämistä kokonaisuutena), sillä mielekästä tekemistä on usein löydettävissä myös läheltä ja liiketoiminnan ja talouden pyöriminen voidaan toteuttaa myös ilman matkustamistarpeen jatkuvaa kasvua. Ylipäätään matkustamiseen ja sen toimialoihin liittyvä keskustelu on mielenkiintoista, ja yhden ihmisen vastuulle jää omien matkustustapojen ja -määrien pohtiminen ja tasapainoilu kivan elämän ja yhteiskunnallisen vastuun välissä.

Follow my blog with Bloglovin

Ei tällä koko maailmaa pelasteta, mutta

Yksi mun tämän syksyn kursseista on projektityökurssi ryhmässä, jossa on myös tikkiläisiä, infolaisia ja tefyläisiä (eli tietotekniikan, informaatioverkostojen ja teknillisen fysiikan tai matematiikan opiskelijoita). Projektin kattoaiheena on ilmastonmuutos, oon innoissani. Tällä viikolla ilmastonmuutospuhetta on kuulunut paljon tavallista viikkoa enemmän ja monen kaverin kanssa, ja tuntuu, että motivaatio keskittyä lempiaiheeseeni maailman pelastamiseen on kivunnut taas kolmesataa askelta ylemmäs.

eitälläkokomaailmaapelastetamutta2

Toistaiseksi tänä syksynä mulla on ollut hommia sen verran kohtuullisesti, että ehdin tehdä kaiken. Jos olisi pakko, saisin varmasti muutaman kurssin lisää mahdutettua kalenteriin, mutta onneksi ei ole. Kun aikataulut eivät ole aivan tapissa, päiviin mahtuu aikaa innostua asioista ja halutessaan käyttää joku tunti johonkin extempore. Elämänlaadulla ja kohtuullisella työmäärällä näyttää olevan huomattava yhteys. Tällä viikolla innostuminen on kohdentunut ammatillisiin tavoitteisiin löytää työ, jossa saisi oikeasti vaikutettua systeemiin niin, että se olisi parempi meille ihmisille ja ympäristölle.   Ollaan puhuttu kulutusyhteiskunnasta, jossa niin monen sinänsä kuluttamisesta irrallisen tarpeen täyttäminen on salakavalasti yhdistetty asioiden ostamiseen, ja siitä, mitkä tahot hyötyvät, kun ilmastonmuutoksen edellyttämiä muutoksia ei uskalleta tehdä eikä totuttuja malleja vaihtaa parempiin.

Otsikon lause iski korvaan Juuso Pekkisen podcastista. Vaikka yksittäisen kuluttajan valinta ei pelasta koko maailmaa, sen jättäminen tekemättä tämän takia olisi huono syy. Toistuvasta hommiinryhtymisinnostuksesta seuraa myös turhautumista siihen, että inspiroituu toimimaan ihan samoista sanoista kuin 10 vuotta sitten, mutta tuntuu ettei vieläkään ole päässyt puusta pitkälle vaikuttamisprojektin kanssa. Hyvänen aika, tässä ollaan 21-vuotiaita ja maailma on edelleen rikki, vaikka aikaa sen muuttamiseen on ollut jo vaikka ja kuinka! Pikkuhiljaa askeleita oikeaan suuntaan kuitenkin.

 

eitälläkokomaailmaapelastetamutta5eitälläkokomaailmaapelastetamutta7

Viikolle 39 on mahtunut paljon muitakin hyviä juttuja. Sekä Image että Kylteri ilmestyivät, suvun uusin serkku sai kasteessa nimen, Rakkautta ja Anarkiaa ei jättänyt kylmäksi, löysin itseni Emilyn kanssa kolmatta lauantaiaamua putkeen agilitykentältä ja kerkesin sekä metsään että hevosen selkäänkin hetkeksi. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa tekemässä yhtä all time favourite juttuani eli roadtripillä heitellen risteyksissä kolikkoa, tutustuen Kouvolan lauantai-iltaan ja piipahtaen Lahdessa puhumassa kirjallisuudesta. Syysyöt, autokajarit, kaverit ja vielä vuosia ajokortin saamisesta jatkuva vapauden fiilis on pitkälti parasta, ja taas yksi esimerkki siitä miten ristiriitoja sietävä laji ihminen on. Rakastaa nyt asiaa, johon erottomattomasti kuuluu ylimääräisen hiilidioksidin puhkuminen ilmakehään, auts.

eitälläkokomaailmaapelastetamutta1

Ensi viikon teemaksi kaavailen Peter Pan -filosofiaa, eli lentämistä onnellisten ajatusten voimalla ja kieltäytymistä kasvamasta aikuiseksi.