Meri alkaa jäätyä

P3140817-2P3140829-2P3140854-2P3140865-2P3140891-2P3140885-2

Koiravastuu tuo ihan hurjasti onnea, joku tarvitsee mua ja pääsen monta kertaa päivässä tarkistamaan, miten meri jäätyy. Ajelen yksityisautolla ja haen iltaruoat Resq-äpillä, sillä muovisushin kulutus ja villakangastakki täydentää pääkaupunkilaisen hienostoelämän kuvan valmiiksi. Onneksi autosta pitää luopua ensi viikolla.

Kuusamon kutsu

P3140744-2P3140785-2P3140794-2

P3140662-2

P3140676-2

Kuusamon mökille on niin hyvä rauhoittaa vuoden viimeiset päivät. Tällä kertaa ympärillä ei ollut perhe vaan ystävistä parhaimmat, ja välipäivien kurjin seuraamus lienee se, että nyt muistan liian hyvin minkä määrän naurua, iloa ja rakkautta jätän arkisin kokematta näiden ollessa kaukana. Mua ei suostuttu haastamaan pöytälätkässä ja onnistuttiin ajamaan yhdeksän tunnin matka 14,5:ssa, mutta kuunneltiin norjankielisiä musaa ja suomiklassikoita,

cof

IMG_8454-2

Kuusamo antaa täydellisen hiljaisuuden ja pimeät yöt, lunta ei paljoa etelää enempää mutta rauha tekee siitäkin enemmän. Rukan tuttuakin tutummat rinteet antoi taas ajatusten kaartaa ja noin kahdeksantoista vuoden päästäkin kantit puree Keloon ja onnistuneet hyppimiset saa hymyilemään. Laskiessa ehtii kääriä kasaan kuluneen vuoden ja ilahtua uudesta. Riipisen muikut maistuu joka kerta yhtä hyvältä mutta hästägläppä ei vaihtuu aika ajoin.

WhatsApp Image 2019-01-10 at 22.59.30

Hører du fjellet kaller høyt over daler? 2019, kaikki on hyvin ja toivottavasti huomenna sielläkin.

Peltokuntasunnuntai kuvina

Välillä sunnuntait tuntuu ihan liian lyhyiltä, mutta tänään ei ollut niin. Yhtenä selittävänä tekijänä saattoi olla kellojen siirtelystä saatu ylimääräinen tunti vuorokaudessa, mutta se ei poista lokakuun viimeisen sunnuntain aurinkoa ja rauhaa. Ajoin Otaniemestä kotikotiin peltokuntaan myöhään lauantai-illalla, ja heräsin kahden koiran välistä kahdeksalta seuraavana aamuna.

P3130598-2

Aamulla vaihdettiin kuulumisia perheen kanssa ja nautin viikolla ilmestyineistä Kodin kuvalehdestä ja Talouselämästä, jälkimmäiseen tarttuessani hymyilen joka kerta salaa, sillä aika tosi monta vuotta lehti jäi lukematta kiinnostuksen puutteesta, mutta viime aikoina olen oppinut olemaan kiinnostunut senkin teksteistä. On hauska huomata, miten kiinnostumista ja sitä kautta ymmärrystä pystyy suunnata, ehkä hitaasti mutta kuitenkin.

Kirjoitin päivän aikana muutaman tekstin ja juttelin puhelimessa monen kaverin kanssa, tuntuu kuin ulkoilisi aurinkokelissä ystävän kanssa vaikka kilometreissä fyysistä etäisyyttä olisi paljonkin. Vietin myös monta tuntia tallilla, usein käyn vain ratsastamassa mutta nyt pääsin tekemään karsinoita ja viemään koko ponikaartia pihalle, ja tietysti käytiin Allyn kanssa myös kopisuttamassa routaisia hiekkateitä ja otettiin parit laukkapätkätkin. Tallihommat on toimiva esimerkki asiasta, mikä on kiireessä ja kaiken arjen kuormituksen päälle rankkaa ja tuntuu pakolta, mutta kiireettömästi vapaapäivänä superrentouttavaa.

Lounaalla kotona oli vain osa porukasta, ja poikkeuksellista oli, että mäkin söin kaali-lammashöystöä, eli käytin yhden vuoden viidestä lihapäivästä. Mulla on ehdottomuuden välttämiseksi tehty sääntö viidestä sallitusta poikkeamasta vegaanipainotteiseen kasvisruokailuun, ja tällä kertaa karitsa oli kuuden kilometrin päästä tunnetuista oloista (ping Illilän tila), joten lihan eettiset ja ekologiset murheet olivat mahdollisimman pienet. Silti ne ovat olemassa, ja sen tähden lihakertakiintiö on vain se viisi vuoteen. Monet pystyvät nolliinkin, hyvä myös niin.

P3130762-2

P3130747-2

P3130774-2

Aurinko laski talviajan takia aikaisin, käytiin koirien kanssa lähipelloilla haistelemassa lähestyvää marraskuuta. Ennen iltaa lähdin takaisin kaupunkiin ja illan ja ”tentti”viikon päätti tuttuun tapaan sunnuntaisäbä.

Lokakuisia huomioita ja kuulumisia

Päivän vajaa tasan kaksi kuukautta sitten kirjoitin ajan kuluvan kummallisen hiljakseen.  Poikkeuksellinen elokuu sen suhteen olikin, lokakuu kipittää eteenpäin minkä ehtii ja ajatukset askartelevat jo ensi vuodessa. Taannoin kerroin, miten ensi vuoden suunnitelma yhtäkkiä vain tipahti järkeen käyvän tuntuisena ajatukseksi, mutta lähes yhtä helposti se haihtui ja heitti yläkäsitteen ”suunnitelmat vuodelle 2019” takaisin nollatilaan. Eikä siinä, eletään vuosia täynnä ihmeellisiä mahdollisuuksia ja se, ettei kaikkea juuri tänään tiedä, on enemmän siistiä kuin ahdistavaa. Kilta elää (oman subjektiivisen mielipiteeni mukaan) vuoden parasta aikaansa, kun vaalit ensi vuoden toimariviroista ja hallituspaikoista käydään kolmen ja puolen viikon kuluttua ja joka puolella kuhistaan. Kiltamaailman ulkopuolelle henkilövaaleihin sidottu spekulaatio ja loputon yhteisön suunnista keskusteleminen tuskin näkyy millään tasolla oleellisena asiana käyttää niin monen ihmisen energiaa, mutta sisällä kaikki on toisin.

Tänä vuonna ruska oli kuulemma erityisen hieno, en osaa arvioida sillä se on joka vuosi yhtä ihmeellistä miten keltaista ja oranssia kaikki voi hetken olla. Viimeiseltä kahdelta viikolta mieleen on jäänyt yhden torstai-illan parituntinen improilu, pitkät ja kiireettömät puhelimessa juttelut tai keittiönpöytäkeskustelut ystävien kanssa ja ensi-iltansa saanut kotimainen leffa Hölmö nuori sydän, joka oli suosittelun arvoinen ja odotettua enemmän yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Impro on sitä sarjaa tekemisiä, että ihan sama millainen viikko ja mikä fiilis, se on joka kerta huippuhauskaa eikä petä ikinä. Vähän niin kuin lastenleirit ja ratsastustunnit.

lokakuisiahuomioitajakuulumisia1lokakuisiahuomioitajakuulumisia4

Viime viikolla oli Prodekon vuosijuhlat ja oli odotetusti todella hauskaa. Vätköt (eli tilaisuus pääjuhlan jälkeen ennen virallisia jatkoja) tapahtuivat vain juhlaan osallistuneille varatussa liikkuvassa metrossa ja joku voisi kuvata ideaa sanalla eeppinen. Tämä viikonloppu puolestaan on muutaman viikonlopun tauon jälkeen taas hevospainotteinen, käytiin eilen Allyn kanssa maastoilemassa ja tänään aamulla ratsastin sen myös, illalla on kotimaan hevosihmisten vuoden ykköstapahtuma eli Helsinki  International Horse Show, tutummin Hihsi. Huomennakin edessä on heppailua ja maanantaina pääsen yhdistämään Otaniemi-arkea ja hevosia, sillä mulla on ensimmäinen kaupunkiratsastustunti ikinä. Oon aika varma, että kymmenen kerran kortin ostaminen Tapiolaan oli superhyvä idea, mutta maanantaina nähdään ensifiilikset uudesta vanhasta jutusta.

lokakuisiahuomioitajakuulumisia3

Yksi lokakuun suosikeista on ollut vähän yllättäin ihan opiskeluun liittyvä juttu, nimittäin yksi mun kolmesta tällä hetkellä käynnissä olevasta kurssista. Oon aidosti sitä mieltä, että Esa Saarisen pitämä Luovan ongelmanratkaisun seminaari -niminen kurssi on toistaiseksi paras mitä olen yliopistossa saanut käydä, ja näin kolmantena vuonna muutama kurssi kuitenkin on jo takanakin. Kurssi on käytännössä yhdistelmä kirjojen lukemista ja keskustelemista niistä sekä pienryhmissä että koko 15 hengen ryhmän kanssa. Koskaan ennen en ole ollut innoissani pakollisesta läsnäolosta.

Tämän viikon keskiviikkona juteltiin tunnepsykologiasta, Daniel Kahnemanin Thinking fast and slow’sta ja Senecan tekstistä Elämän lyhyydestä. Pohdittiin Kahnemanin ajatusta kokevan ja muistavan itsen eroista, ja mietittiin, että inhimillisen tarinoihin kiintymisen lisäksi yhteiskunta suuntaa meitä elämään erityisesti muistavalle itselle. Ainakin moni ryhmästä tunnisti ajatuksen, että nuoruuteen liittyy tunne siitä, että tarvitsee kokea ja tehdä paljon asioita, osa myös jopa eniten vain sen takia, että voi sitten myöhemmin kertoa tehneensä, saa ns. rastin ruutuun. Se ei ole huono asia tai väärin, mutta mielenkiintoinen huomio. Toinen viime kerralta mieleen jäänyt ajatus liittyi siihen, että mitään uskomattoman hienoa harvoin tapahtuu, ellei sille anna mahdollisuutta tapahtua. Jäin miettimään, miten omassa elämässä voisi luoda enemmän optioita, joista potentiaaliset vaikkakin ehkä harvinaiset, siistit mahdollisuudet voisivat ottaa kiinni. Esalla on hieno pointti siinä, että ihminen ei yleensä tunnista kaikkea piilossa olevaa valtavaa potentiaaliaan saati anna sille täyttä mahdollisuutta tulla esiin, koska tutuissa toimintamalleissa ja ajatuksissa on niin helppo jatkaa.

lokakuisiahuomioitajakuulumisia2

Tälle LOR-kurssille pääsemiseksi täytyy ensin käydä Esan kaikille (myös ei-yliopistossa-opiskeleville) avoin luentokurssi Filosofia ja systeemiajattelu, joka pidetään vuosittain kevättalvella. Sen luennot löytyvät myös Youtubesta, jos uudet ajatukset ilman kurssisuoritusmerkintää kiinnostavat.