Peltokuntasunnuntai kuvina

Välillä sunnuntait tuntuu ihan liian lyhyiltä, mutta tänään ei ollut niin. Yhtenä selittävänä tekijänä saattoi olla kellojen siirtelystä saatu ylimääräinen tunti vuorokaudessa, mutta se ei poista lokakuun viimeisen sunnuntain aurinkoa ja rauhaa. Ajoin Otaniemestä kotikotiin peltokuntaan myöhään lauantai-illalla, ja heräsin kahden koiran välistä kahdeksalta seuraavana aamuna.

P3130598-2

Aamulla vaihdettiin kuulumisia perheen kanssa ja nautin viikolla ilmestyineistä Kodin kuvalehdestä ja Talouselämästä, jälkimmäiseen tarttuessani hymyilen joka kerta salaa, sillä aika tosi monta vuotta lehti jäi lukematta kiinnostuksen puutteesta, mutta viime aikoina olen oppinut olemaan kiinnostunut senkin teksteistä. On hauska huomata, miten kiinnostumista ja sitä kautta ymmärrystä pystyy suunnata, ehkä hitaasti mutta kuitenkin.

Kirjoitin päivän aikana muutaman tekstin ja juttelin puhelimessa monen kaverin kanssa, tuntuu kuin ulkoilisi aurinkokelissä ystävän kanssa vaikka kilometreissä fyysistä etäisyyttä olisi paljonkin. Vietin myös monta tuntia tallilla, usein käyn vain ratsastamassa mutta nyt pääsin tekemään karsinoita ja viemään koko ponikaartia pihalle, ja tietysti käytiin Allyn kanssa myös kopisuttamassa routaisia hiekkateitä ja otettiin parit laukkapätkätkin. Tallihommat on toimiva esimerkki asiasta, mikä on kiireessä ja kaiken arjen kuormituksen päälle rankkaa ja tuntuu pakolta, mutta kiireettömästi vapaapäivänä superrentouttavaa.

Lounaalla kotona oli vain osa porukasta, ja poikkeuksellista oli, että mäkin söin kaali-lammashöystöä, eli käytin yhden vuoden viidestä lihapäivästä. Mulla on ehdottomuuden välttämiseksi tehty sääntö viidestä sallitusta poikkeamasta vegaanipainotteiseen kasvisruokailuun, ja tällä kertaa karitsa oli kuuden kilometrin päästä tunnetuista oloista (ping Illilän tila), joten lihan eettiset ja ekologiset murheet olivat mahdollisimman pienet. Silti ne ovat olemassa, ja sen tähden lihakertakiintiö on vain se viisi vuoteen. Monet pystyvät nolliinkin, hyvä myös niin.

P3130762-2

P3130747-2

P3130774-2

Aurinko laski talviajan takia aikaisin, käytiin koirien kanssa lähipelloilla haistelemassa lähestyvää marraskuuta. Ennen iltaa lähdin takaisin kaupunkiin ja illan ja ”tentti”viikon päätti tuttuun tapaan sunnuntaisäbä.

Saaressa viikonloppuretkellä

Luulin jo hetken, että aurinkokelien loputtomalta tuntuva jatkumo katkeaisi kesän viimeisen lomaviikon vaihtuessa syksyn ensimmäiseen työviikkoon. Mitä vielä, paluu arkeen sujui kiireettömien koti-iltojen, suloisen lämpimän meriveden ja ennätyspitkän helteen ansiosta pehmeästi. Neljän viikon omaehtoinen puuhailu (tai puuhailemattomuus) saivat aamurutiinit ja siirtymän astetta aikaansaavempiin päiviin tuntumaan samalla lailla sopivan tervetulleilta kuin lomalle lähdön kesäkuun viimeisenä perjantaina.

P3070360P3070352-2P3070887-2

Viikonloppuna palasin vielä kahdeksi vuorokaudeksi lomatunnelmiin, kun juna vei Helsingistä Pohjanmaalle tädin mökille. Meidän ohjelma sopi hyvin pitkälle otsikon ”täydellistä vapaa-ajan tekemistä” alle, kun päätettiin meloa sunnuntain vastaiseksi yöksi viiden kilometrin päähän naapurisaareen retkeilemään. En oikeastaan keksi parannettavaa tunnin melontamatkassa sinisissä mainigeissa, paljasjalkakävelyistä lähes aution saaren rannoilla ja liukumisesta kallioihin murtuviin aaltoihin sunnuntaiaamuna. Elokuun sivulauseessa lymyilevästä lähestyvästä syksystä kesähetkissä muistutti vain metsästä löytynyt hirvikärpäsinvaasio ja yön syvä hämärä.

P3070211-2P3070295-2

Laitettiin kahden retkikeittiön voimin niin hyvää ruokaa, että viimeistään nyt tajusin ruoanlaiton vaativan kehittämistä myös omilla reissuillani – valmispussipastassa on aika eri fiilis kuin luomuvoissa paistetuissa siikafileissä ja inkivääri-sipuli-munakoisohöystössä keitettyjen uusien perunoiden ja parsakaalin kanssa tarjoiltuna. Jälkiruoaksi tummaa suklaata. Muutamalla muutoksella kasvipohjainen retkigourmetkin olisi helposti tehtävissä, sitä kohti siis.

P3070790-2P3070613 2P3070608-2P3070595-2Pääsin kokeilemaan myös riippumatossa nukkumista, ja majoitteena se on kevyt ja toimiva vaihtoehto teltalle, ainakin Suomessa missä puita riittää. Monesti ulkoilessa joutuu grammaamaan mukaan otettavia varusteita huolella, ja vaikka meloessa varusteiden painon merkitys onkin pienempi kuin rinkkaa kannettaessa, mieluummin käyttäisin teltalta ylijäävän tilan esimerkiksi hyvän ruoan pakkaamiseen.

P3070679-2P3070818-2P3070175-2P3070183-2

Jälleen kerran tämän maan luonto pysäytti kauneudellaan, eikä Keski-Pohjanmaan saaristoon ole pääkaupungistakaan mahdoton etäisyys lähteä viikonlopuksi. Neljän tunnin matkan ehtii hyvin perjantaina töiden jälkeen ja helposti iltayhdeksäksi sunnuntaina takaisin. Viikonlopussa ehtii ulos, jos vaan muistaa lähteä.