Perjantaina yhdeksäs marraskuuta

Marraskuu alkoi ja laskeutui varsin itseriittoisena ja kokonaisvaltaisen harmaana itäiseen Espooseen ja läntiseen Helsinkiin. Lokakuun kolmanneksi viimeisenä päivänä satoi ensilumi (jonka virallinen tilastointi tosin jäi puolesta tunnista kiinni) ja yhden päivän ajan niemeen punatiilestä rakennetun kylän keskellä tuoksui talvi ja pakkanen. Sneak peak kelistä, mikä käy vuosi vuodelta harvinaisemmaksi ja sitä myötä arvokkaammaksi. Usein ennen olen kertonut pitäväni marraskuusta, mutta tällä kertaa arvioisin sen preesenssin olevan aavistuksen verran too much. Hesarin sääsivu kertoo tasaisesta seitsemästä plussa-asteesta ja suurista harmaista pilvistä tarjoiltuna tihkusateisen sumun kanssa. Maan täydeltä marrasta.

Perjantaina yhdeksäs marraskuuta6Perjantaina yhdeksäs marraskuuta5

Kirjoitan tätä tekstiä klo 23:25 perjantai-iltana ja yläkerran kämpässä joku vielä imuroi. Pyhän kolminaisuuden perjantai-illan viettotavoista on vuoro ”yksin kaupunkineliöissä kanssa matikan rästitehtävien” -sarjan. Kolmasosa vastaavista ajankohdista osuu kotikotiin koirien kanssa ulkoiluun ja viimeinen (tai kenties ensimmäinen) kolmannes valvomiseen ja teekkarivuosien sataprosenttiseen kokemiseen. Viikon päästä taas viimeksi mainitun vuoro.

Perjantaina yhdeksäs marraskuuta3

Marraskuun ensimmäinen viikon pääosan on mun elämässä saanut hahmo nimeltään Kiltavaalit, tuo suuren suuret mittasuhteet saava spekulaatiokeskittymä ja elämäntarkoitus, jonka rooli ei pienen kiltakuplan ulkopuolelle avaudu pienintäkään vähää. Joka päivä tuntee, että on elossa, kun valintoihin liittyvät tunteet ovat intensiivisiä ja päällekäyviä, mutta aika paljon odottaa jo tasaisempia aikoja ja kevyempiä iltoja. Kolme laskarirupeamaa viikossa aikasarja-analyysia, regressiomalleja ja säätövirtausten simulointia eivät myöskään lisää osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, jotka ovat auringon ohella käyneet marraskuun myötä harvinaisiksi lohduiksi.

Parempaa harmautta edustavat 15 tuotantokausi Greyn Anatomiaa ja Panda-niminen puoliveriruuna maanantai-illan tunneilta. Luovan ongelman ratkaisun seminaari päättyi, kaksi viimeistä kertaa olivat tunnelmaltaan paljaita ja keskusteluiltaan syviä. Annan hetkeäkään epäilemättä kurssille Aalto-yliopiston parhaan ja antoisimman kurssin tittelin. Talven Alppi-suunnitelmat ehtivät muuttua (mutta lähes samantien uutta kivaa tuli mahdolliseksi) ja öisin on ehtinyt nukkua. Ihmiset lähellä ja kaukana saavat joka päivä hymyilemään ja nauramaan ja kaiken marraskuun takana on kokonainen elämä, jossa kaikki on oikeastaan tosi hyvin. Eikä hyvyys paljoakaan riipu vaalituloksista tai permutaatiotesteistä. Sunnuntai-illan säbä, perjantai-iltapäivän kiltiksen suuret keskustelut ja yhteiset uudet alut ovat enemmän säännön kuin häiriön puolella.

Perjantaina yhdeksäs marraskuuta1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s