Ei tällä koko maailmaa pelasteta, mutta

Yksi mun tämän syksyn kursseista on projektityökurssi ryhmässä, jossa on myös tikkiläisiä, infolaisia ja tefyläisiä (eli tietotekniikan, informaatioverkostojen ja teknillisen fysiikan tai matematiikan opiskelijoita). Projektin kattoaiheena on ilmastonmuutos, oon innoissani. Tällä viikolla ilmastonmuutospuhetta on kuulunut paljon tavallista viikkoa enemmän ja monen kaverin kanssa, ja tuntuu, että motivaatio keskittyä lempiaiheeseeni maailman pelastamiseen on kivunnut taas kolmesataa askelta ylemmäs.

eitälläkokomaailmaapelastetamutta2

Toistaiseksi tänä syksynä mulla on ollut hommia sen verran kohtuullisesti, että ehdin tehdä kaiken. Jos olisi pakko, saisin varmasti muutaman kurssin lisää mahdutettua kalenteriin, mutta onneksi ei ole. Kun aikataulut eivät ole aivan tapissa, päiviin mahtuu aikaa innostua asioista ja halutessaan käyttää joku tunti johonkin extempore. Elämänlaadulla ja kohtuullisella työmäärällä näyttää olevan huomattava yhteys. Tällä viikolla innostuminen on kohdentunut ammatillisiin tavoitteisiin löytää työ, jossa saisi oikeasti vaikutettua systeemiin niin, että se olisi parempi meille ihmisille ja ympäristölle.   Ollaan puhuttu kulutusyhteiskunnasta, jossa niin monen sinänsä kuluttamisesta irrallisen tarpeen täyttäminen on salakavalasti yhdistetty asioiden ostamiseen, ja siitä, mitkä tahot hyötyvät, kun ilmastonmuutoksen edellyttämiä muutoksia ei uskalleta tehdä eikä totuttuja malleja vaihtaa parempiin.

Otsikon lause iski korvaan Juuso Pekkisen podcastista. Vaikka yksittäisen kuluttajan valinta ei pelasta koko maailmaa, sen jättäminen tekemättä tämän takia olisi huono syy. Toistuvasta hommiinryhtymisinnostuksesta seuraa myös turhautumista siihen, että inspiroituu toimimaan ihan samoista sanoista kuin 10 vuotta sitten, mutta tuntuu ettei vieläkään ole päässyt puusta pitkälle vaikuttamisprojektin kanssa. Hyvänen aika, tässä ollaan 21-vuotiaita ja maailma on edelleen rikki, vaikka aikaa sen muuttamiseen on ollut jo vaikka ja kuinka! Pikkuhiljaa askeleita oikeaan suuntaan kuitenkin.

 

eitälläkokomaailmaapelastetamutta5eitälläkokomaailmaapelastetamutta7

Viikolle 39 on mahtunut paljon muitakin hyviä juttuja. Sekä Image että Kylteri ilmestyivät, suvun uusin serkku sai kasteessa nimen, Rakkautta ja Anarkiaa ei jättänyt kylmäksi, löysin itseni Emilyn kanssa kolmatta lauantaiaamua putkeen agilitykentältä ja kerkesin sekä metsään että hevosen selkäänkin hetkeksi. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa tekemässä yhtä all time favourite juttuani eli roadtripillä heitellen risteyksissä kolikkoa, tutustuen Kouvolan lauantai-iltaan ja piipahtaen Lahdessa puhumassa kirjallisuudesta. Syysyöt, autokajarit, kaverit ja vielä vuosia ajokortin saamisesta jatkuva vapauden fiilis on pitkälti parasta, ja taas yksi esimerkki siitä miten ristiriitoja sietävä laji ihminen on. Rakastaa nyt asiaa, johon erottomattomasti kuuluu ylimääräisen hiilidioksidin puhkuminen ilmakehään, auts.

eitälläkokomaailmaapelastetamutta1

Ensi viikon teemaksi kaavailen Peter Pan -filosofiaa, eli lentämistä onnellisten ajatusten voimalla ja kieltäytymistä kasvamasta aikuiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s