Yks kaks syntyi suunnitelma

Opiskeluvuosien yksi parhaita ominaisuuksia on mahdollisuus pitää suunnitelmat auki. Ala-asteelta lukion loppuun asti oli melko selvää, mitä minäkin vuonna tapahtuu – variaatiota luotiin kesäsuunnitelmilla, jotka nekin noudattivat usein samaa kaavaa ratsastusleireineen, mökkireissuineen ja erilaisine sovittuine ohjelmineen. Uskon myös, että ennustettavampi arki tehnee comebackin joskus ennen kun täytän 30, ja se sopii. Juuri nyt on kuitenkin ihanaa, että suunnitelmien aikajänteeksi riittää käsite ”ennen joulua/kesää”, sen pidemmälle ei tarvitse tietää mitään. Tietoisuus mahdollisuudesta ottaa vastaan eteen heitettyjä ideoita on itsessään niin huikea,  ettei haittaa vaikka useimmat näistäkin vuosista ovat jokseekin tavanomaisia.

Pitkin arkea päähän eksyy erilaisia ideoita, joita voisi lähteä toteuttamaan. Monet ideoista pysyvät hypoteettisella ajatustasolla kauankin, mutta aina silloin tällöin osa niistä leimataan päätöksiksi ja siirretään otsikon ”ensi kevään/kesän/vuoden suunnitelma” alle odottamaan toteuttamista. Kuluneella viikolla mun pää sai jostain kimmokkeen ryhtyä tähän päätöksentekopuuhaan, ja yks kaks huomaan, että mulla onkin ensi vuodelle looginen kokonaisuus asioita, mitä voisi lähteä tekemään. Monien toteutus on vielä kauan epävarma, ja kerron niistä ajallaan tarkemmin.

Päätetyn sunnitelman erottaa alustavasta idealistasta myös jokaiselle isommalle ajatukselle muotoiltu Plan B, ja erityisesti näitä hyviä kakkosvaihtoehtoja putkahteli viikolla mieleen mukavan monta. Erityisesti epävarmimpien ideoiden kanssa kutkuttavat kakkosvaihtoehdot ovat oleellisessa asemassa.

Toinen oleellinen ero idealistasta valmiiseen suunnitelmaan on karsinta. Maailmassa on rajattomasti tehtävää mutta aikaa rajallisesti. Vaikka miten houkuttaisi valita 15 idean listalta kymmenen toteutettavaksi, uskon että usein fiksuinta on pakottaa itsensä valitsemaan vaikka vain neljä. Elämässä asioiden tekeminen on harvoin aidosti vuoden päälle, ja lyhyempi todo-lista korreloi monesti onnellisuuden kanssa. Lisäksi tiedän, että kiireessä valitan kiireestä, ja valittaminen itse valitusta asianlaidasta on epämielekästä. Siis jos haluan toteuttaa ne kymmenen ideaa vuodessa, haluan olla varma etten valita ajanpuutteesta, ja koska en ole, valitsen mieluummin muutaman idean vähemmän ja toteutan seuraavia vaikka seuraavana vuonna, jos ne vielä houkuttavat. Karsinnan vaikeus toistuu läpi elämän siinä, että mille asioille sanoa kyllä ja mihin vastata että ei tässä kohtaa.

Pienien ja suurien suunnitelmien ohella viikko oli aurinkoinen ja lämmin, Helsinki kaunis ja jokainen kolmesta kurssistani herätti innostuksen tunteita vielä toisellakin kouluviikolla. Vaikka opiskeluvuosiin kuuluva vapaudentunne on parasta, myös suunnitelmat ja listat ovat ihania. Tuntuu hyvältä, että ensi vuoden ideoista syntyi vaivattomasti oikean tuntuisia päätöksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s