Alkusyksyn päiviä

Tänään on jo syyskuun 18. päivä. Jos elokuussa ihmettelin, että aika tuntuu kuluvan poikkeuksellisen verkkaisesti, tilanne palautui täysin normaaliin kiitämiseen viimeistään kuukauden vaihduttua. Mun kuvitelmat syksystä, ”jolloin ei ole mitään muuta kuin aikaa”, ovat palanneet realismin tykö ja vapaita viikonloppuja haudattu kiitettävää tahtia lyijykynämerkintöjen alle.

Koulu alkoi viime viikolla ja tuntuu kivalta taas viettää päiviä Otaniemessä, nähdä omaa vuosikurssia perjantaiaamun pakollisella luennolla ja painia mielenrauhan kanssa, kun ensi kertaa sitten fuksisyksyn mullakin on kurssi, joka mun silmään vaikuttaa pahasti sisältävän ainakin jonkin verran ohjelmointitehtäviä. Kahdesta edellisestä syksystä poiketen olen ollut melkein päivittäin ainakin hetken innoissani koulujutuista, mikä on edelleen valtavan tervetullut fiilis, sillä joidenkin kurssien aikana yliopistossa intoa on saanut odotella hartaammin.

Kaupunkiarkeen on mahtunut pitkästä aikaa vähän purjehdusta ja myös kotikotoa maalta asvalttielämää viettämään napatut koirat. Joka kerta, kun onnistun priorisoimaan päivärytmini koiranomistajuuden kanssa yhteensopiviksi ja ottamaan koirat kaupunkiin, muistan miten paljon ne parantavat elämänlaatua, eikä viime viikko ollut poikkeus. On ihana tulla kotiin, kun siellä odottaa kaksi eläintä, ja säännöllinen uloslähteminen virkistää poikkeuksetta. Viime viikolla käytiin myös kiltaporukan kanssa sieniretkellä, mikä oli ihan superhyvä idea. Sitsejä ja vuosijuhlia riittää, mutta myös keskellä viikkoa hengähdystauko metsässä ja mustatorvisienistä hullaantuminen sopivat opiskelijaelämään tämän retken perusteella ihan yhtä täydellisesti.

Viimeisimmät viikonloput ovat sisältäneen tutun elementin eli maalle tallille karkaamisen, syksy on niin hyvä vuodenaika puuhailla hevosten kanssa ja laukkailla hiekkateitä. Tallihetkien lisäksi tehtiin toissa sunnuntaina Emilyn (kuvien valkoinen koira) kanssa lyhyt Turun visiitti lukiokavereiden kanssa kyläilemään, nyt lauantaina käytiin kannustamassa tuttuja joukkueita ultimaten ulkokauden finaalitapahtumassa Brahen kentällä ja sen jälkeen kokeilemassa Baanan päässä oleva Cargo Coffee. Nimensä mukaisesti se oli enemmän aamupala- kuin lounaspaikka, mutta ruoka oli hyvää.

syyskuunkuulumiset7

Täksi viikoksi koirat jäivät kotikotiin ja kiltarintamalla on hiljaisempi viikonloppu, ei sitsejä tai muutakaan tapahtumaa. Sen sijaan Rakkautta ja Anarkiaa alkaa perjantaina, ja toivon että ehtisin ainakin johonkin näytökseen fiilistelemään leffafestaria. Mun syksyn to watch -listan leffat eivät ole vielä saaneet ensi-iltojaan, joten R&A tulee hyvään saumaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s