Aina kannattaa mennä uimaan

Elokuun lähestyessä loppuaan ilmassa on jo aavistus syksyistä kirpeyttä, mutta meri- ja järvivedet ovat vielä kesän jäljiltä lämpimiä. Monena vuonna loppukesän uimakerroilla herää kysymys, miksei kesän aikana käynyt useammin pulahtamassa. Fiilis uimisen jälkeen on verrattavissa juoksemisen jälkeiseen virkistymiseen ja energiaan, jonka itsensä saaminen kastautumaan tai liikkumaan on alun mahdollisesta viivyttelystä huolimatta antanut.

uiminen2

Tämän kesän alussa päätin, että elokuun päättyessä mun ei muuten tarvitse harmitella, että tulipas taas uitua liian harvoin. Joka kerta, kun uiminen tulisi mieleen ja olisi jollain tavalla järkevästi toteutettavissa, minä lähtisin. Elokuu päättyy tänään, ja takana on 130 uimiskertaa, määrittävinä tekijöinä kaulaan asti kastautuminen ja luonnonvesi, ja vaikka kävisi saunasta useamman kerran niin saa silti merkitä vain yhden kerran.

uiminen1

Alun perin kuvittelin, että pitäisin uimahaastetta yllä koko lakkikauden, siis toukokuun ensimmäisestä syyskuun viimeiseen, mutta viimeisinä viikkoina uiminen alkoi tuntua enemmän suorittamiselta, vedet viileiltä ja kelit pimeiltä ja tuulisilta, joten totesin että haaste on viisasta lopettaa hyvän fiiliksen aikana. Haasteen myötä huomasin kiinnostavia asioita rutiinien luomisesta ja arjen ajankäytöstä:

  1. Aikaa on. Uimaan pysähtyminen lisäsi kotimatkan aikaa keskimäärin 10 minuuttia, erikseen kotoa lähteminen 15 minuuttia. 130 kertaa neljässä kuukaudessa tarkoittaa keskimäärin yli yhtä pulahdusta päivässä, ja haaste todisti taas kerran sen, että aikaa mihin tahansa löytyy vartti päivässä. Sen voi käyttää uimiseen, soittamiseen, lukemiseen, meditaatioon, tai vaikka puhelimen selaamiseen, mihin sen ehkä helpoiten tulee laittaneeksi. Rutiinien luominen on eniten päätöksestä kiinni, koska kaikista maailman rutiineista uimaanlähtö ei ole helpoin sillä uimapuvun vaihto, kuivaaminen ja reitiltä poikkeaminen vaativat paljon enemmän vaivaa kuin vaikka sen kirjan ottaminen käteen ja lukeminen, mutta silti uimaankin tuli lähdettyä, vaikka monesti kuvittelee ettei aikaa ole edes lukemiseen.
  2. Jotkut asiat kannattaa vain tehdä nopeasti alta pois, eikä jäädä jahkaamaan. Jokainen hommia deadlinejen lähelle lykkäävä tietää, miten helppo epämukavien töiden aloittamista on venyttää. Uimisen pahin osa on kastautuminen – vain helteisimpien viikkojen aikana se oli mukavaa, muuten aina muutaman sekunnin verran kamalaa kylmyyttä. Toistojen kasvaessa kastautuminenkin rutinoitui, ja toivon että ne samat hermoradat koulun alkaessa muistavat kesän harjoittelun ja estävät turhan prokastinaation arjen todo-listojen kanssa. Uiminen ei ollut poikkeus faktaan, että jos haluaa tehdä jotain, täytyy vain lähteä ja tehdä. Jos ei oikein tiedä miten aloittaa, aloittaa vain jostain. Asiat edistyvät tekemällä, eivät niitä välttelemällä.
  3. Aikaa pysähtymiselle arjen keskellä on, jos sitä ottaa. Yleisin uimapaikkani oli kotimatkani varrella kaupungin rantakallioilla, ja uima-ajat vaihtelivat aikaisista viikonloppuaamuista iltapäiviin töiden jälkeen, iltoihin Otaniemestä kotiin polkiessa ja aamuyön tunteihin viikonloppuisin, joista postauksen kuvatkin ovat. Kuvat on otettu Flow-lauantain kotimatkalla kolmelta yöllä, kun merivesi oli helleviikkojen jäljiltä käsittämättömän lämmintä ja öissä jo elokuista pimeyttä. Jo kymmenen minuutin irrottautuminen päivien kiireestä ja totutuista reiteistä virkistää fyysisen vesielementin lisäksi myös päätä.
  4. Suorittaminen on helppoa. Niinkin hassu ja ylimääräinen haaste kuin joka tilanteessa uiminen aktivoi mun aivojen jokaisen suorittamisesta palkitsevan reseptorin, ja erityisesti viimeisinä viikkoina koko homma alkoi tuntua samalta suorittamiselta kuin urheilun treenitavoitteet tai ylppäreihin lukeminen aikoinaan. Vaikka koko ajan tiedostin, että koko idea on täysin itse keksitty ja ainut, ketä varten suoritan olen minä itse, niin jotkut kiksit uimakertojen merkitsemisestä puhelimen muistiinpanoihin pamahtivat joka kerta. Yleisesti olen opetellut vähentämään suorittamispainotteisuutta elämässä, koska sen haittapuolina ovat stressaavuus, täydellisyyden tavoittelu ja sitkuttelu kivojen asioiden suhteen. Sinänsä olikin hyvä huomata, miten helposti pää nappaa kiinni suoritusten keräämisestä, jos toimintatapaa ei aktiivisesti karsi siltä pois.
  5. Uiminen on parasta. Ehdottomasti sillä itseisarvoisesti kivojen tekemisten listalla, sillä yhtään kertaa merestä pois kahlatessa ei haasteeseen ryhtyminen kaduttanut. Ensi kesänä en ehkä laske uimisiani, mutta tämän kokemuksen myötä muistan jatkaa päätöstä mennä aina uimaan, kun siihen on mahdollisuus.

uiminen3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s