Elokuu ja koulun alun odotus

Tällä viikolla mulla on vain kahtena päivänä sovittua ohjelmaa (toiseksi viimeistä kesätyöviikkoa ei lasketa). Jos reissuja ei oteta huomioon, siitä saattaa olla vuosia ja vuosia, kun näin on edellisen kerran käynyt. Sekä perjantain että lauantain ruutu kalenterista on vailla yhtään lyijykynää, ja tuo tyhjyys tuntuu hurjalta ja ihanalta samaan aikaan. Luulen, että voisin lähteä käymään Hämeenlinnaan ja Tampereelle siellä olevien ihmisten luo.

IMG_4369 2

Väljyys kalenterissa mahdollistaa huomiot ajankäytöstä:

  1. Normaali paljon tekeminen ja joka paikkaan meneminen on oikeasti kivaa, vaikka hetkittäin haaveileekin hitaammasta arjesta. Koti-illat on parhaita, mutta ei niitä kahta kolmea enempää viikossa aina tarvitse olla.
  2. Jos kotona odottaisi koirat, lähellä olisi metsä tai ulkona olisi pihalla hevonen, olisin vielä vähän onnellisempi kuin nyt olen. Kaupungissa syy lähteä ulos on lenkki, uimareissu tai sovittu meno, mutta en lakkaa odottamasta sitä syksyä, kun omalla pihalla on paljon enemmän.
  3. On ihanaa, että ehtii ja jaksaa lähteä vähän kauempanakin elävien rakkaiden ihmisten luo. Peruskiireessä energiaa ylimääräisiin visiitteihin ei samalla tavalla jää kuin tämän elokuun aikana on jäänyt.

Koululaiset aloittivat arkensa jo elokuun toisella viikolla, mutta näin kolmannen yliopistovuoden kolkutellessa nurkan takana olin jo tottunut ajatukseen lähes syyskuun puoleenväliin kestävästä kesästä. Vasta tällä viikolla, kun moni muu yliopisto aloitti lukukautensa ja oman ikäisetkin kaverit pääsivät takaisin kouluun, iski ensimmäinen vahva toive meidänkin lukuvuoden alkamisesta. Olisipa kiva jo vähän laskea jotain turhauttavan vaikeaa ja palata koulumoodiin, Otaniemi-rytmiin ja deadline-arkeen. Jokavuotinen koulun alkamisen odotus on ollut päällä tuttuna tasaisena syysinnostuksena heinäkuun lopusta asti, mutta tänään valmius kouluarjesta konkretisoitui selvästi seuraavalle tasolle.

IMG_4762 2P3080331IMG_4707 2

Uuden terveellisen ja syksyn tavoitteiden muistaminen ovat viime viikkoina ilmenneet erehtymisenä juoksemaan ennätykselliset 15 kilometriä (hitaasti) ja päivittäisen parapähkinän lisäämisellä ruokavalioon. Ajatus yhdestä (toisten lähteiden mukaan kahdesta) pähkinästä päivässä, joka täyttää koko elimistön seleenin tarpeen, on valtavan tyydyttävä. Kaverit lähtevät vaihtoon, mutta mun tämän syksyn uuden projektin määritelmän täyttää tämä blogi. Haluan hurjasti oppia tämän kanssa olemista, ja uskon mahdollisen onnistumisen linkittyvän myös tähän pykälän verran rauhallisempaan arkeen, jota kulunut elokuu on antanut maistaa. Toivon, että syksyn läpi arkeen mahtuu myös koti-iltoja, joina antaa aikaa tälle jutulle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s